Halli oli ihan just niin ahdas kuin viime vuonnakin ja hankaluuksia tuotti löytää häkkipaikat kahdelle isolle häkille. Lopulta ei vierekkäisiä paikkoja saatukaan. Ninja pääsi kokeilumielessä Kaisan pentuaitaukseen, jossa se ihme kyllä pysyi tosi nätisti! Ainahan se on häkissä ollut rauhassa, mutta lähinnä mietin että en uskalla lähteä aitauksen vierestä mihinkään, ettei neidillä tule hätä perään... kyseinen pentuaitaus kun ei ole ehkä se kaikista tukevin. ;) Ninjapallero oli kuitenkin ihan älyttömän hienosti ja nätisti siellä, taisi enemmänkin nauttia isommasta tilasta! Meiltä löytyy kotoa myös M&M:stä ostettu pentuaitaus jota en ole ottanut näyttelyihin sen vaatiman tilan takia, mutta ehkä kesän (toivottavasti) hieman väljempiin ulkonäyttelyihin voisin sen vaikka ottaakin mukaan. :) Oikeasti taisin ostaa sen siltä varalta, että joskus vielä tulisi tarvetta säilöä siellä kahta koiraa näyttelyissä...
Mutta takaisin näyttelypaikalle! Tuomarista tiesin etukäteen sen verran, että hän on tiukka ja se maine oli ihan totta. Arvosanaskaala oli käytössä ihan koko leveydeltään H:sta ERI:in. Kehään mentiin siis ilman kummempia tavoitteita, mutta punaista nauhaa kovasti toivoen.
Ninjan arvostelu, tuomari Riitta Lahtovaara (FI):
"Erinomaista tyyppiä oleva vahva, mutta feminiininen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Oikealinjainen pää, vahva kaula. Hyvä ylälinja. Täyteläinen runko, eturintaakin on. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Oikea karvanlaatu. Hyvä ridge. Normaalit liikkeet. Luonne rauhallinen."
NUO ERI3
Tosi kaunis arvostelu siis, eikä tuolla tuomarilla voi tähän olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Meidän oma kehäesiintyminen jätti kyllä vähän hampaankoloon tänään... olin vähän hermostunut ja ehkä jo valmiiksi huonolla fiiliksellä kehässä, en saanut koiraa esiintymään ja se tuskastuminen tarttui koiraankin, joka taas reagoi olemalla vähän yliherkkä. Jalkoihin ei olisi saanut koskea, seistessä steppailtiin takajalkoja kropan alle jne. Phuuh, kyllä harmittaa ihan kympillä se oma säätäminen kehässä. :) Koiraraukka.
Mutta kuten sanottu, tuolla tuomarilla ja ennen kaikkea tuolla esiintymisellä ERI oli jo voitto! Itse pääsin vielä pyörähtämään PN-kehässäkin esittämässä ihanaa Martta-siskoa. Martta tuntui noin sata kertaa helpommalta esitettävältä :) ja noin sata kertaa Ninjaa pienemmältäkin! Oli kyllä tosi hauskaa päästä kehään, kun ei jännittänyt enää yhtään niin paljon kuin oman koiran kanssa.
Lopulta Klara oli PN3 ja Martta PN4, eli ei "jouduttu" jäämään enää jatkokehiin. Aika nopeasti saatiinkin kamat pakattua kasaan ja aloitettua kotimatka. Hollolan kohdalla pysähdyttiin Mäkin autokaistalle, se taisi olla reissun kohokohta! ;)
Kiitos vaan miljoonasti reissuseurasta Kaisa & ihanat Klara ja Martta. :) Hyvässä seurassa on aina mukava reissata!
Yleisestä pohdintaa muutama sananen sen verran, että valitettavasti meillä on nyt kaksi perättäistä ei-niin-hyvin mennyttä näyttelykäyntiä takanamme. Virossa tosiaan Ninja pelästyi tuomaria ja Lahdessa olin itse varmaan jo henkisesti "luovuttanut" ennen kehään menoa. Jotenkin pitäisi tämä tilanne saada nyt nollattua, jotta saataisiin taas se ilo ja ITSELUOTTAMUS takaisin näyttelyissä käymiseenkin. Muissa harrastuksissa Ninja pelittää kyllä mukavasti, joten joku henkinen juttu tää ongelma on ja se on kyllä varmasti vähintään 95 prosenttisesti mussa.
 |
| Maailman rakkain Ninja, joka ansaitsisi paremman handlerin <3 |
Mutta näillä eväillä mennään eteenpäin. Jatkuvaa työntekoa ja oppimistahan se elämä on, varsinkin koirien kanssa. :) Kyllä se vielä palkitaan, siihen on vahva usko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti